Yksin, alaikäinen, Suomessa -näkökulma toiminnan järjestämiseen alaikäisyksikössä

Vuonna 2015 rajusti kasvanut yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden lukumäärä aiheutti ja aiheuttaa edelleen muutospaineita palvelujen järjestämisessä. Aikuisyksiköiden kohdalla force majeure –tapaan läpiajetut suurten yksikköjen perustamiset aiheuttivat kuohuntaa kuntakentällä, mikä on heijastunut keväällä 2016 kuntien tahtotilaan suhteessa uusien alaikäisten kuntalaisten vastaanottamiseen eli perheryhmäkotipaikkojen luomiseen. Vaikka apua pyytää suhteessa useammin henkilö, joka on yksin, alaikäinen ja Suomessa, paikkoja ei tahdo löytyä.

Pohdin projektini puitteissa https://www.het-imo.net/academy/project/publications/,aikuisuuden ja lapsuuden rajapintaa suomalaisen ja yksin tulleen alaikäisen turvapaikanhakijan kohtaamisessa. Mitä voimme, mitä meiltä voi vaatia, mitä heiltä voi vaatia? Keitä oikeastaan ovat me ja he? Sijoitan tämän kohtaamisen geopoliittiseen ja ajalliseen tilaan, jossa toiminnan järjestämiseen vaikuttaa keskeiseltä osin laki. Samanaikaisesti taustalla kulkee Lastensuojeluyksikkö Siivet Oy:n tarina: Miten laki, tarpeet ja tunteet ovat sovitettu yhteen jo pitkään toiminnassa olleessa alaikäisyksikössä, jonka vain siellä asuvat lapset ja nuoret tuntevat nimellä Kotiranta.

Apulaisjohtaja Henri Lepola, Siivet Oy

Pin It on Pinterest

Share This