Entinen lapsisotilas johtaa edestä

Rajkumar Sabanadesan, 39, valmentaa työyhteisöjä ja näiden johtajia. Monipuolisen uran johtajana tehnyt, lapsisotilaana kotimaassaan palvellut srilankalainen Sabanadesan tuli Suomeen pakolaisena 20 vuotta sitten.

Sabanadesan on edennyt urallaan johtajaksi niin yksityisessä yrityksessä kuin kuntasektorilla ja järjestöpuolellakin. Itsekin turvapaikanhakijana Suomeen tulleen sosiaali- ja terveysalan koulutuksen hankkineen miehen ensimmäinen pomonvirka oli johtaa vastaanottokeskusta. Sen jälkeen hän edennyt mm. aluejohtajaksi Mainio Vire –sosiaali- ja hoivapalvelukonsernissa.

Tällä hetkellä hän neuvoo työkseen yritysten ylintä johtoa IMO Suomi –konsulttitiimissä.

Näin nopea menestyminen vaatii lähes parikymppisenä ja kielitaidottomana maahan tulleelta melkoista sitkeyttä.

Mutta haasteita ja kriisejä Sabanadesan tottui kohtaamaan jo 12-vuotiaana sissiarmeijan taistelulähettinä ja tiedustelijana Sri Lankan sisällissodan melskeissä  1980 -luvulla.

Suomessa hän on kouluttautunut psykiatriseksi sairaanhoitajaksi ja työpaikat ovat aina liittyneetkin sosiaali- ja terveysalaan.

Aluejohtajana hänen vastuullaan oli parhaimmillaan 15 palvelutaloa, joiden liikevaihto pyöri 20 miljoonassa eurossa.

Sabanadesan oli Sri Lankassa oppinut maansa pääkielen singalesin lisäksi myös englantia. Mutta suomen hän on joutunut opettelemaan aikuisena täysin tyhjästä.

Hyvin menestyneen miehen suurimmat haasteet liittyvätkin edelleen kielitaitoon. Hän puhuu hyvää suomea, mutta ennen hänen kohtaamistaan kasvokkain monet yhteistyökumppanit ovat sitä epäilleet.

–Jos lähestyn tuntematonta ihmistä sähköpostilla ja hän lukee nimeni, hän ei ensin tiedä, olenko mies vai nainen ja mistä päin maailmaa tulen. Monesti jälkikäteen tulee esille, että moni heistä on alkuun miettinyt, osaanko ylipäätään suomea.

Sabanadesan sanoo kokeneensa, että Suomessa edelleen kielitaito yhdistetään älykkyyteen ja osaamiseen. Jos henkilö ei puhu täydellistä suomea, hänen osaamisensa ja ammattitaitonsakin saatetaan kyseenalaistaa.

–Jos Suomeen tulee vaikkapa Irakista 50-vuotias ydinasiantuntija tai professori 25 vuoden työkokemuksella, mutta hän ei pysty kommunikoimaan kunnolla suomen tai edes englanninkielellä, hänen osaamiselleen ei anneta juuri minkäänlaista painoa. Tämä johtuu aika pitkälti yhteiskunnan kokemattomuudesta kohdata erilaisuus. Suomalaiset kokevat vielä toistaiseksi, että heillä on varaa olla oppimatta erilaisuuden kohtaamista ja käyttämättä monia hyviä resursseja.

Rajkumar Sabanadesan myöntää vuosien myötä huomanneensa, että lapsuustausta on vaikuttanut paljon hänen johtamistyöhönsä.

– Joskus 10 vuotta sitten ajattelin, ettei sillä ole minkäänlaista merkitystä. Nyt tiedän, että on sillä. Varmaan taustani takia olen oppinut johtamaan eturintamassa, en mistään norsunluutornista. Jos johtaja ei pysty olemaan fyysisesti kollegojensa ja alaistensa kanssa, hänen pitää luoda sellainen henkinen tunne, kuin hän olisi mukana.

Sabanadesan on ottanut tavakseen hoitaa hommat kriittisessä tilanteessa heti, eikä arpomisen jälkeen.

– Tärkeä asia on myös luottamus työkavereihin ja työyhteisöön. Jos ihmiset eivät luota sinuun kollegana, alaisena tai esimiehenä, he eivät anna puoliakaan potentiaalistaan.

 

Teksti: Timo Kiiski/ Iltalehti 4.7.2015

Pin It on Pinterest

Share This